Yhteinen ei ole yksityistä

Mikään ei ole mustavalkoista paitsi Kirsti Paakkasen koti.

Olen vahvasti sitä mieltä, että mikäli yritysjohto kantaa yrityksestään ja työntekijöistään vastuuta huomista pidemmälle, on sosiaalisen median sisällyttäminen (ainakin ) mediayrityksen toimintakulttuuriksi ja strategian ytimeksi välttämätöntä. Vain avoin, vuorovaikutustaitoinen ja -haluinen yritys voi menestyä vapaassa yhteiskunnassa.

Koskeeko uusi toimintatapa myös kaikkia yrityksen työntekijöitä?

Kyllä ja ei.

Sellaista tehtävää, jossa asiakasta ja työkaveria ei kuunneltaisi tarkemmin kuin koskaan, ei enää ole.
Sellaista työntekijää, joka ei koskaan tarvitsisi toista, ei ole ollut koskaan.
Lisäksi uudet, sosiaalista pääomaa ja tietoa älykkäästi käsittelevät ja jakavat sosiaalisen median työvälineet ovat kohta paitsi tarpeellisia, myös välttämättömiä.

Yrityksen etu ei silti välttämättä ole yksityisen ihmisen etu.
Työntekijän ei tarvitse avautua, vaikka yritys sen tekisikin.

Sosiaalinen media on piinallista omalle yksityisyydellesi vain jos annat sen olla.
Se kaikki, mitä et halua itsestäsi kertoa , ovat varmasti samoja asioita, joita et halua itsestäsi googlatakaan.
Niitä ei kannata jakaa ollenkaan. Missään.

Ei kenenkään ole pakko rakentaa täydellistä profiilia twitteriin tai facebookiin, vaikka yksityiselle tiedolle olisi varattu kaavakkeeseen kuinka monta paikkaa tahansa. Mitä se kenellekään kuuluu mistä musiikista pidät, mitä ruokaa mieluiten syöt tai missä käyt joogassa. Paitsi jos olet sitä mieltä että nyt kuuluu. Kun on uusi väline.

Julkisuus on arvokkuuden vastakohta.

Kaikkia ääliöitä ei ole pakko ottaa kavereiksi. Jos et ole pitänyt jostain tosielämän tutusta koskaan, tuskin pidät hänestä nytkään, kun sait häneltä FB-ystäväkutsun.

Jollet sitten ollut väärässä alunperinkin.