Epiblogi

Pauli, toivotan siunausta uuteen kovaan urakkaasi. Olet sanonut: 'Kuulumme kirkkoon, mutta emme koskaan avaa suutamme kun 'kirkkoa' arvostellaan.'

Kotimaa-lehdellä olisi siis hyvä sauma kertoa Jeesuksen ylösnousemuksesta, ihmisten toivosta, riippumatta siitä, kuinka moni kirkossamme siihen uskoo. Tai pitäytyä ylipäätään rohkeasti kaikkeen muuhunkin, josta on olemassa selkeä Raamatun kanta?

Kirkon arvostelu voisi laantua.

Tässä tuli monenlaista asiaa tulevaisuuden visioista. Ymmärsinkö oikein, että raha ratkaisee?

Kiitos verkkolehden tekijöille. Suomen rajojen ulkopuoleltakin on voinut seurata, mistä puhutaan hyvin nopeasti.Paperiversiossa on liikaa viivettä.

Mielenkiintoista, että vielä jaksetaan uskoa paperisen lehden tulevaisuuteen. Muualla maailmassa kun liikkuu sellaista ajattelua, että sanomalehtityyppisen julkaisun lukijat vähenevät entisestään suurten ikäluokkien kadotessa ja yhä useampien hankkiessa tietonsa netistä.

Minä käytän koulutuksen markkinointiin vuosittain 90 000 euroa. Painopiste on vuosi vuodelta siirtynyt ja tulee vielä voimakkaammin siirtymään printtimediasta nettiin. Tulokset ovat ihan kiistattomat.

Pauli Aalto-Setälä
H.V.
Iloinen uutinen oli, kun tiedoksi tuli, että työsi Kotimaassa jatkuu. Myöskin tieto siitä, ettei keskustelupalsta 'sammu', eivätkä mainiot blogistit häivy tulevaisuudessa kuvioista.
Onnea ja siunausta Sinulle ja päätoimittajakolleegallesi!

Sakari Pöyhönen

Kiitos kaikille verkkolehden toteuttajille

Verkkolehti on ollut hyvää palvelutoimintaa. Se on tarjonnut nopeaa ja tehokasta uutisointia ajankohtaisista kirkollisist ilmiöistä.

Selasin eilen muiden lehtien uskontoon liittyviä uutisia ja keskustelufoorumeja.

Kotimaan verkkolehdessä uskontokeskustelu on tähän asti liittynyt ainutlaatuisella tavalla kattavasti toteutettuun uutisointiin. - Tämä on ollut Suomen oloissa poikkeuksellista.

Kyseessä ei ole ollut minkään pikkulehden sotkuinen takapiha, jossa kolme aktiivista kannanottajaa purkaa paineitaan. - Keskustelu on ollut laajaa ja avointa. - Poikkeuksellista tässä keskustelussa on ollut myös se, että muihin lehtiin verrattuna varsin moni uutisten kommentoija kirjoittaa omalla nimellään. - Tämä on usein parantanut vuorovaikutuksen tasoa. - On
ehkä tiedostettu paremmin, että ollaan tekemisissä oikeiden ihmisten kanssa. Tämä sopii kristillisen median arvoihin.

Olen itse ollut joitakin päiviä sivummalla eKotimaan keskusteluista. Tämän taustalla ovat olleet henkilökohtaiset syyni; ei boikotti eKotimaata kohtaan. - Olen kuitenkin seurannut verkkosivuja jatkuvasti. Myös Kotimaan paperilehti tulee kotiimme, mutta paperiversioon olen useammin pettynyt.

Olen kokenut, että paperiversion kohdalla toimittajien subjektiivinen asenne korostuu liiaksi. Tätä ongelmaa ei ole tasapainottamassa kommentoijien kriittinen palaute. Paperilehden mielipidepalstallekin pääsevät ainoastaan harvat ja valitut. Verkkolehdessä uutisia saattoivat kommentoida huomattavasti paremmin monet asiaan perehtyneet kristityt. Tämä avasi hienoja näkökulmia.

Jos verkkoKotimaa jää nyt ainoastaan blogistien ja itseilmaisuunsa ihastuneiden keskustelijoiden takapihaksi (ilman keskustelun suuntaa antavia uutisia), niin voi voi. - Pelkään, että tämä on taka-askel uskonnon uutisointiin yhdistyvälle vuorovaikutukselle.

Ymmärrän toki hyvin Kotimaan toteuttajien näkökulman: Verkkolehti ei ehkä niinkään tuota, vaikka se palveleekin nopean uutisoinnin kautta ainutlaatuisella tavalla. - ...ja onhan mahdollista, että uutisoiva verkkolehti myös syö osan potentiaalisista paperilehden tilaajista, koska se on liian kiinnostava...

Kiitos kuitenkin palvelusta tähän asti. - Ehkä joku kristillinen media ottaa viestikapulan ja alkaa uutisoida sanomalehtikatsauksia, joissa on myös aito vuorovaikutuksen mahdollisuus.

Manu Ryösö, www.teologiaakotikentalla.kotisivukone.com

Kaksi askelta taaksepäin. Verkkolehti on nykyaikaa ja huomioi myös vähävaraiset.

Se on itsestäänselvyys muualla maailmassa, missä tv menee nettiin, mutta ei Suomessa. Suomi on pieni eristäytynyt sosialistisen talousmallin ytimen omaksunut kapitalistinen demokratia.

Kyllä paperilehden täytyy olla todella ykkösluokan juttu, kun Hesariakaan ei tilata kotiin. Peseekö Kotimaa Hesarin?

Onnea Mari Teinilälle nimityksen johdosta. Ja, kiva, kun Pauli Aalto-Setälä rantautuu takaisin toimituksen pariin :)

Pitkään olen ihmetellyt kirkon leväperäisyyttä uutisoinnin suhteen.
Kirkolla on ollut netissä kolme kanavaa, joissa se toimittaa uutisia:
Pod, Tästä puhutaan ja Kotimaan nettisivusto.
Kaikissa näissä on omat työntekijät, mutta uutiset niissä ovat olleet samat: kolmessa eri saitissa on pyöritetty samoja uutisia.

Minkalaista ammattitaidon ja energian tuhlausta!
Sitä en tiedä, onko tämä ollut kirkolta myös järjetöntä rahan tuhlausta, ts. onko kaikissa em. kolmessa työntekijät nauttineet palkkaa siitä, että ovat pyöritelleet toinen toisensa kirjoittamia uutisia.

Nyt alkaa näyttää paremmalta, jos uutisointi keskitetään :)

Referaatteja Kotimaa-lehden juttuhin toivottavasti on jatkossakin tässä saitissa, ja viittaus, että juttu löytyy kokonaisuudessaan Kotimaasta.
Ihmiset, jotka haluavat kommentoida referaattijuttuja, joutuvat lukemaan koko artikkelin paperilehdestä, koska kommentointi on muuten typerää, jos ei ole lukenut juttua kokonaan (kommentin sisältö tulee typeräksi, kun kommentoi lukematta juttua kokonaan).

Oikeastaan, minusta voisi laittaa kommentointimahdollisuuden vain niille, jotka ovat lehden tilaajia. Tilaaja saisi tälle sivustolle käyttäjätunnuksen. Niin, tietenkin, keskustelupalstaan voisi kirjoittaa kuka tahansa, ja blogeihin voisi kommentoida kuka tahansa.

Uutisissa on kerrottu, kun tutkijat ovat vertailleet paprilehtien ja nettilehtien ekologisuutta. Tunti netissä kuluttaa kilon luonnonvaroja.
Jos luet vuorokaudessa netissä noin 2 tuntia lehteä, kulutat silloin vuorokaudessa pelkästään nettilehteä lukiessasi kaksi kiloa uusiutumattomia luonnonvaroja.
Paperilehteä lukee useampi perheenjäsen. Tämä on yksi tekijä siinä, että taloudet, joissa on vähintään kaksi lukijaa, säästävät luonnonvaroja, jos lukevat paperilehteä, eivätkä lue nettilehteä.

Kaikki netissä roikkuminen siis kuluttaa äärimmäisen paljon luonnonvaroja = pidä tunti nettiä auki, niin olet taas kuluttanut kilon uusiutumattomia luonnonvaroja!
Ekologisesti toimiva käyttää nettiä harkiten ja rajoitetusti. (Itse pidän 2-3 vuorokautta viikossa netittömänä)
---
Kahdeksan vuotta sitten lopetin paprilehtien tilaamisen. Luin uutiset netistä. Seurailin kuitenkin edelleen, mitä sanomalehtien kehityksessä tapahtui.
Sanomalehdethän muuttuivat tyystin. Sanomalehtiin tuli painopistealueeksi jutut ja artikkelit. Niiden määrää lisättiin, ja pikku uutisointia vähennettiin.
Uutisointi siirtyi nettiin, mutta jutut ja artikkelit, joihin lehdistö alkoi panostamaan, olivat ja ovat luettavissa paperisesta lehdestä.

Koska sanomalehdet ovat nykyään upeita nimenomaan jutuissaan ja artikkeleissaan ja niihin voi rauhassa palata ja palata vaikka sohvalla istuen, on minulle tämän vuoden puolelella alkanut tulla kaksi sanomalehteä. Enää en aamuisin laita tietsikkaa ja nettiä auki lukeakseni netissä kahvikupin äärellä uutiset.
Nyt otan keittiön aamiaispöydälle sanomalehdet, ja alan nautiskella hyvistä jutuista aamupalaa syöden. Luen vähintään kaksi paperista sanomalehteä vuorokaudessa.
Aikaa niiden lukemiseen menee noin kaksi tuntia. Luen illalla vuoteessa loput sanomalehden jutuista ja artikkeleista, mikäli en aamulla niitä ehtinyt lukea.

Vaan, enpä ole ainoa, joka on alkanut taas tilata paperisia sanomalehtiä. Muutkin ovat huomanneet saman: paperisessa lehdessä on juttuja ja artikkeleita. Uutiset sen sijaan näkee telkkarista, kuulee autoradiosta tai voi pikaisesti katsoa netistä.
Vielä 15 vuotta sitten sanomalehtien funktio oli toinen kuin nykyään: silloin ne olivat uutisointi kanavia. Nykyään ne eivät ole
ensisijaisesti uutisointikanavia (uutiset saadaan sähköisistä viestimistä), vaan ne ovat keskittyneet juttuihin ja artikkeleihin eri ihmisistä, eri aloista, eri asioista...
Artikkelit ja jutut kestävät, sillä ne eivät ole niin hektisesti sidottuja tiettyyn vuorokauteen. Niitä on ilo lukea.

Monet nuoret aikuisethan maailmalla ovat iskeneet nyt tähän saumaan, jossa ihmiset (erityisesti nuoret aikuiset) ovat innostuneita uudelleen paperilehdistä, ja alkaneet tehdä paperista lehteä ja suorittaa aluksi jakelun itse.
Kun lehtien taittoon ja kuviin on panostettu, ihmiset ovat alkaneet tilata lehteä joka puolelta maailmaa. Ja, niinpä lehti on kasvanut painosmäärältään - ja jakelukin on annettu jo muualle.
Näinhän on myös suomalaiselle lehdelle käynyt: jokaista sen numeroa ostetaan ympäri maailman ja odotetaan kuin kuuta valkeaa:
lehti on laadukas huipputaitossaan ja kuvissaan, sekä artikkeleissaan. Ja, eipä totta totisesti lehden nettisivulta voi lukea, eikä katsoa lehteä! Tuon upean lehden saa vain ostamalla sen paperisena!
Ja, hyvä niin, sillä se lehti onkin (kuten niin monet muutkin sen kaltaiset uudet paperiset lehdet) äärimmäisen toimiva ja huippu nimenomaan vain paperiversiona.
Uudenlaisella taitolla, esteettisemmällä, saadaan paljon aikaiseksi, jos samalla kuvat ovat laadukkaita...

Huomaan Kotimaa-lehden lähtevän mukaan tähän samaan 'brändiin', mihin muutkin lehdet ovat jo menneet. Ei hassumpi kokeilu. Ja, mitä enemmän tietoisuus netin käytön ekologisesta tuhlaavuudesta leviää, sitä harkitummin ihmiset alkavat nettiä käyttää.
Ekologisesti ajatteleva suorittaa netissä vain välttämättömän ja pyrkii pitämään nettiä vain vähän aikaa päällä, ja samalla etsii muualta korvaavia toimintoja, kuten esim. alkaa tilata paperisia lehtiä luopuen nettilehtien lukemisesta.

Saa nähdä mihin suuntaan asiat menevät. Nyt on maailmalla ja suomessakin paprilehtien trendisuuntaus. Ehkä trendeissä kannattaa olla mukana, ainakin jos taloudellisesti ajattelee. Joskus taas tulevaisuudessa suuntaukset vaihtuvat toiseksi uusien, tulevien teknologisten sovellutusten myötä.