Hae sivuilta
|
 |
« palaa blogilistaukseen
Onko kirkko inkvisiittori vai lohduttaja?Olen ollut aika monessa seminaarissa vastaamassa kysymykseen, miksi kirkon maine on huono? Olen vastannut, että kirkko on mainettaan parempi. Maineemmehan on se, mitä meistä sanotaan kun emme ole paikalla. Kirkosta puhutaan paljon kun "kirkko" ei ole paikalla. Näinhän se vähän menee. On aika jännittävää, että usein kysytään, että missä kirkko oli silloin ja silloin ja miksi se on etääntynyt ihmisistä, vaikka kirkko on siellä, missä se on aina ennenkin ollut: keskellä kylää. Ja jumalanpalveluksia pidetään. Kovin moni ei vaan ole tainnut huomata, että ovesta pitäisi astua sisälle.
Joseph Ratzinger kuvaa kirkon dilemmaa maailmassa hyvin kirjassaan 'Jeesus Nasaretilainen., Jeesuksen kiusausten kautta.
Kun kuuntelee miten papit mediassa vastaavat heille esitettyihin kysymyksiin niin täytyy sanoa että papit unohtavat useimmiten kirkon perimmäisen tarkoituksen esiintuomisen ja vastaavat median ehdoilla. Median kysymys on ensiksi jos olet kerran Jumalan kirkko miksi et pidä huolta että ihmiset saa leipää? Media ei siis kysy miksi et pidä huolta että ihmisen saa Jumalan sanaa koska medialle maailma materiaalisia rakenteita josta Jumala on sivussa. Toiseksi median perusdogmi on, ettei Jumala voi toimia historiassa, vaan vain subjektiivisuuden alueella. Kirkolta vaaditaan sensaatioita ja kirkon on alistuttava ehtoihin jotka se katsoo välttämättömiksi. Jumala ei ole subjekti vaan objekti. Kolmanneksi media ehdottaa kysymyksillään ja valinnoillaan että kirkon ratkaisut kääntyisivät aina järjen hyväksi. Kirkon tulisi antaa etusija suunnittelulle ja loppuun saakka organisoidulle toiminnalle. Jumalalla olisi mahdollisesti paikka yksityisasiana mutta ei sanomista olennaisiin asioihin. Kirkon tulisi valita valta, eräänlainen hyvinvoinnin ja järkevän suunnittelun palvonta ja alistua sen kriteereihin. Eli tulisi valita Jeesus Bar-Abbas ja Jeesus Nasaretilaisen sijaan. Papisto selvästi välttää joutumasta ristiriitaan vallitsevan mielipiteen kanssa. Siinäkin media menettelee ovelasti, se kysyy ensin satunnaisilta kadun kulkijoilta mielipidettä ja tavallinen ihminen joutuessaan äkisti median huomion kohteeksi vastaa niin kuin media odottaa kysymyksen asettelussaan. Kun media on pari päivää näyttänyt tavallisten ihmisten mielipiteitä, se kysyy joltain papilta kantaa asiaan. Hyvin harvoin jos koskaan media ensimmäiseksi menee kysymään asiaa arkkipiispalta tai piispalta. Vai meneekö ja he eivät vastaa? Olennaista on se, kenen näkökulmasta kirkosta tai jostakin sen piirteestä puhutaan. Samat asiat voivat näyttäytyä eri ihmisille aivan erilaisena, hyvänä tai pahana riippuen heidän erilaisista katsomuksistaan ja arvoistaan.
Vakaumuksellinen uskova etsii hengellisen ravintonsa sieltä, mistä sen parhaiten löytää, paperille piirretyistä byrokraattisista rajoista riippumatta, eikä välttämättä paljoa välitä siitä, mitä ympäristö tai edes muut uskovat hänen arvostamastaan hengellisestä yhteisöstä ajattelevat. Tuo on myös se, mitä kirkko perimmäisessä merkityksessään on: uskonnollinen yhteisö uskoville ihmisille, joka toki voi sanomaansa muillekin tarjota, mutta joka perimmältään on kuitenkin yhteisö lähinnä niille, jotka omasta tahdostaan haluavat tuohon samaan uskoon liittyä ja uskoa. Kirkossa alkaa väistämättä velloa ihmettely siitä, mitä kirkko oikein on, näyttää olevan tai kuvittelee olevansa, kun kirkon perustehtävä uskovien yhteisönä hämärtyy ja kirkosta on tullut tai haluttu tehdä jotakin ihan muutakin: olipa se joku muu sitten maallinen vallanpitäjä ja inkvisiittori tai vaikkapa kaikkien kirkkoa vastustavienkin tahojen väkisinmiellyttämiseen pyrkivä lohdutusautomaatti. Arkkipiispa on puhunut......
Kuten laitoskirkon johtajalle sopii...... Voisiko tällaine henkilö toimia kirkon herätysliikkeiden tai vapaiden suuntien pastoraalisissa tehtävissä???? Joissa tehtävän hoitaminen edellyttää myös kan nattajien rahahanojen aukaisua ja mahdollisuutta äänestää jaloillaan.... Seurakunnan paimenen tehtävä, kun ei ole mikä tahansa virka, jota käydään hoitamassa panta kaulassa ja stola hartioilla sunnuntaina 10-12 Se on koko-aikaista palvelua ja esikuvana olemista kaikissa olosuhteissa ja seurakuntalaisten tarkkailun alla. Ehkä kirkossa on paikkoja poikkeaville, vaan maallikkona en tiedä, missä??? '...vaikka kirkko on siellä, missä se on aina ennenkin ollut: keskellä kylää. Ja jumalanpalveluksia pidetään. Kovin moni ei vaan ole tainnut huomata, että ovesta pitäisi astua sisälle.'
Miksi mennä jumalanpalvleukseen, kun siitä ei saa mitään sielulleen? Kuuntelen joka päivä radiohartaudet, ja valtaosa niistä on tavattoman naiivia höpinää, surkeampia kuin lehtien kolumnit. Niin paljon olisi tarvetta Aidolle Sanalle, mutta sitä ei monikaan hartaushetki tarjoa. Ovatko pappisraukat kyvyttömiä ja elämää ja kristillisyyttä kokemattomia, vai mistä se yletön hengettömyys ja pinnallisuus mahtaa johtua. :Miksi mennä jumalanpalvleukseen, kun siitä ei saa mitään sielulleen? Kuuntelen joka päivä radiohartaudet, ja valtaosa niistä on tavattoman naiivia höpinää, surkeampia kuin lehtien kolumnit. Olen näistä molemmista asioista kyllä täysin erimieltä Maija Mehiläisen kanssa. Media on vallan vahtikoira. Kyllä sen tulee 'räksytää' kirkolle, onhan kirkko sentään merkittävä yhteiskunnallinen toimija.
Kuva kirkon kahdesta roolista mediassa on kyllä osuva. Yksi vaihtoehto on se, että median suhtautuminen kirkkoon on tosiaan, jos ei esihistoriallinen niin ainakin peräisin sääty-yhteiskunnan ajoilta. Toinen vaihtoehto on, että kirkkoa pidetään niin tylsänä aiheena, että yhtään jäsentyneempi ja pitkäjänteisempi ote uutisointiin ei kiinnosta mediaa sen enempää kuin yleisöäkään. Mutta minkälainen sitten olisi median '2000-lukulainen' suhtautuminen kirkkoon? Terppa!
Turha mystiikkaa ja asioiden hieromista monimutkaisempaan suuntaan kuin ne ovatkaan. Ihmiset vain nykysiin ovat sivistyneitä, koulutettuja ja joka toinen on keskimääräistä älykkäämpi. Miten siihe skeneen uppoaa kamelikuskien nuotiotarinat mielikuvitusjumalista? Aivan oiken, eivät mitenkään. Sitä avautumisesikin hyvin todistaa. Arvostan kovasti Pauli Aalto-Setälän mielipiteitä.
Historialliesta näkökulmasta kirkolla on ollut ja on aina oleva oma rooli yhteiskunnallisessa kehityksessä.Kirkko on samalla todellinen yhteisö arjessa.Kirkon läsnäolo on siis muualakin kuin kirkon sisällä.Ihmiset kaipaavat tänään hengellisyyttä.Mitä se sitten sisältääkin.Hyvä esimerkki on joulun aika.Kirkot täyttyvät kauneimpien joululaulujen laulajista ja kuulijoista.Pop-artistit ovat löytäneet hyvän markkinaraon.Loppuunmyydyt konsertit kirkoissa täyttyvät muistakin ihmisistä, jotka eivät ole ns. kirkossa kävijöitä.Nämä ammattimuusikot tekevät parasta lähetystyötä kirkossa adventin aikaan. Kuulin sattumalta Katri-Helenan hastattelun hänen suhteestaan kirkkoesiintymisiin.Juuri hänen peräänkuuluttamansa hengellisyyden kaipuu tänä talousuhkien täyttämän ajattelun rinnalla antaa sen lohdun ihmisille, mikä on sitä aitoa työtä. Kommenttien kirjoittaminen on estetty väärinkäytösten johdosta |
|||||
|
 |
Pauli Aalto-Setälä // |  |