Kun Itämeri kuoli

Ainoa meremme, sekin vain vähäsuolainen murtovesiallas, on kuolemassa.

Itämeri on monivammainen ja hoitojakin täytyy olla meneillään useita. Suurimmat ongelmat liittyvät Pietarin alueen fosfori- ja typpipäästöihin, joita Itämeren rantavaltiot aiheuttavat, erityisesti Venäjä jättimäisine miljoonien kanojen kanaloineen. Hyviä hankkeita on kuitenkin vireillä. Luontoliitto kouluttaa lapsilähettiläitä puhumaan Itämeren puolesta, WWF:llä on Operaatio Merenneito kampanja, The 69 Eys bändi kerää taiteilijoita The Pirates of The Baltic Sea -ryhmään. Yritys- ja valtiollisella tasolla Ilkka Herlinin Baltic Sea Action Group kerää parhaillaan mukaan yrityksiä ja vaikuttaa pienen huippuasiantuntijatiiminsä kanssa projektiin jossa kananjätteistä poltettaisiin bioenergiaa. Merkittävin hanke Itämeren pelastamiseksi minun mielestäni.

Valtiollisella tasolla EU:n Mordorin silmä kääntyy Turkista kohti Itämertä viimeistään ensi vuonna. Ruotsin puheenjohtajakaudella Itämeri tulee olemaan varmasti vahvasti esillä ja yhteistyömuotoja rakentuu valuma-alueen valtioihin saakka. EU:sta voikin tulla Itämerelle suuri apu ja suomalaisten mielissä koko instituutiolle sitä kautta uusi arvo ja asema. Pitkään Itämeren puolesta puhunut ulkoministeri Alexander Stubb nimitti sunnuntaina itämeren suurlähettilään, mikä on enemmän kuin hyvä asia.

Kaikki kykynsä ja mahdollisuuksiensa mukaan.

(ei otsikkoa)
Punainenvaate 23.6.2008 18:01

MOT-ohjelmassa oli mielenkiintoinen näkökulma, tilastollisesti todistettu, siitä miksi viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut poikkeuksellisen paljon leväkukintaa Itämeressä ja miksi niin laajat alueet syvänteestä on kuollut.

Sinällään siinä ei kielletty ravinnekuormitus mutta pää syy ongelmiin oli suolavesipulssien loppuminen lähes tyystin 10 vuotta sitten. Sitä ennen suolavesipulsseja tuli Itämereen useita vuodessa ja säännöllisesti. Suolavesipulssit hapettivat syvänteet jolloin fosfori sitoutui pohjasedimenttiin eikä leväkukintoja esiintynyt.

Nyt fosfori pääsee nousemaan pintaan pohjasta ja aiheuttaa leväkukinnot.

Hyvänä vertailukohtana oli Pohjanmeri jonka ravinnnekuormitus on ollut aina vähintään yhtäsuuri kuin Itämerellä mutta siellä ei juuri esiinny leväkukintoja. Syynä on se ettei siellä ole kuolleita syvänteitä vaan vesi hapettuu joka vuosi pohjaa myöten ja fosfori sitoutuu pohjasedimenttiin.

MOT-ohjelmassa esiintyneillä tutkijoilla oli ratkaisuja ongelmaan. Joko pumpata suolavettä Tanskan salmien kautta Itämereen tai laittaa tuulivoimalla toimivia pumppuja syvänteiden kohdalle pumppaamaan hapelkasta vettä syvänteisiin. Tätä viimemainittua keinoa on käytetty järvissä menestyksellä jo 30 vuotta.

Ongelma vain on ettei mainitut tutkijat edustaj tutkimuksen valtalinjaa ja siksi heidän ajatuksilleen ei anneta mahdollisuuksia.

Nykyinen tutkimuksen valtalinja takaa hyvän työllisyyden sadoille ja tuhansille tutkijoille, ja tutkijan kannalta onnellinen tilanne että tilanne ei parane vaan vaatii lisä resursseja tutkimukseen.

Epäilen vahvasti onko se Tuupovaaran mummon mökin jätevedet todellakin Itämeren ongelmien syy ja 15.000 Euroa maksavan puhdistamon rakentaminen mummon eläkerahoilla kovin järkevää.

Kommenttien kirjoittaminen on estetty väärinkäytösten johdosta

Pauli Aalto-Setälä //