Kaappikristityt

Niinhän se on, ettei sitä halua tulla leimatuksi 'uskovaiseksi' tai muuten vaan hurahtaneeksi. Harva meistä kuitenkaan vastaa stereotypiaa joka 'uskovaiseen' liitetään.

Luin hiljattain Antti Eskolan kirjan 'Yksinkertainen usko', jonka luulen hyvin kuvaavan useiden suomalaisten tuntoja. Eskolakin 'kiistää jyrkästi' olevansa 'uskovainen'.

Täytyy tunnustautua itsekin 'kaappikristityksi'. En tiedä tietääkö monikaan asiaa. Minulle tulee Kotimaa ja Lähetysseuran lehti. Käyn joskus Kirkossa. Mutta en muista koskaan kenekän kanssa keskustelleeni uskosta.
Miksi sitten en ole keskustellut. Ehkä käsitän uskon liian yksinkertaisesti.

Mielestäni kasteessa ihminen saa Kirkon uskon ja Pyhän Hengen. Kasteen yhteydessä sen tunnustavat omaiset ja kummit sekä yksi pappi. Usko mahtuu pieneen lapseen mutta se riittää täyttämään aikuisenkin. Ja siitä on kyllin kuolemaan asti. Kirkon yhteinen usko vanhurskauttaa jokaisen kastetun, yhtälailla julkijumalattoman kuin julkijumalisen. Siitä syntyy Pyhien yhteisö.

Jeesus ei ollut huolissaan ihmisen omasta uskonratkaisusta. Hän tiesi kyllä että Jumala pelastaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo, yksin armosta Kristuksessa. Ihmisen ei tarvitse tehdä elämässään omaa uskonratkaisua, miksi tekisi? Eihän omalla ratkaisulla ole mitään arvoa kasteen sakramentin täyden osan rinnalla.

Koska ihminen on tunnustettu Kirkon oppiin ja uskoon, ja itse tunnustautunut konfirmaatiossa, ei ole myöskään tarvetta luoda omaa käsitystä Raamatusta. Mutta kylläkin hyvä olisi oppia ymmärtämään Kirkon oppia, lukemalla kirjoituksia ajassa, Raamattua unohtamatta. Siltä osin kuin kullekin on siihen edellytyksiä suotu.

Kun pelastuminen on yksin armosta, miksi ihminen murehtisi sitä mikä ei ole ihmisen vallassa? Jeesus kehottaa kyllä parannukseen ja kääntymykseen mutta ihmisen mitan mukaan lähimmäisten puoleen. Parannus saa ihmisen käyttämään saamiaan inhimillisiä lahjoja ja varoja niin että ne tuottavat hyvää itselle ja toisille. Ilman perinnäissääntöjä ja ihmisen asettamia rajoja. Parannus on mielenmuutos itsekkyydestä yhteisyyteen, lähimmäisen edun nostamista oman edun rinnalle, pieniä tekoja arkielämässä.

Jeesus kehottaa auttamaan lähimmäisiä omin inhimillisin keinoin ja mahdollisuuksin. Omien taipumusten ja kutsumuksen toteuttamisessa auttaa kasteen lahjana saatu Kirkon usko ja Pyhä Henki. Pelkkä kaste siis pelastaa monta lähimmäistä puutteesta ja hädästä tässä ajassa. Ja antaa itselle mielenrauhan. Kirkon usko on pohjimmiltaan yhdessä kulkemista kaikissa kansanjoukoissa ja heimoissa elävien lähimmäisten kanssa kohti yhteistä päämäärää ajassa.

Vierastaan kuitenkin suuresti kaikkia herätyskokouksia. Mielestäni niissä ei ole kyse yhdessä kulkemisesta. Niissä on kyse saada ihmiset seuraamaan saarnamiestä. Jotenkin tunnen paremmin kulkevani yhdessä muiden kristityiden kanssa kapakassakin kuin herätyskokouksessa. Vain yhden herätysliikkeen körtttien kokouksissa olen tuntenut oloni rauhalliseksi. Olen käynyt myös muiden liikkeiden kokouksissa mutta aina on jotenkin ollut vaivautunut olo. Ehkä se johtuu juuri tuosta oman uskonratkaisun korostuksesta, sitä ei körtit pidä esillä kuten muut. En kuitenkaan kuulu kirkkoon körttiläisyyden kauuta kun en ole yhdistyksen jäsen. Jos joskus liittyisin körttiläisiin niin liittyisin siihenkin 'kirkon kautta'.

Ehkäpä päivän kysymys voisi olla, että; 'Häpeätkö sitä, mitä rakastat' ... 'Häpeätkö Jumalaa?'

Punainenvaate; 'Mielestäni kasteessa ihminen saa Kirkon uskon ja Pyhän Hengen.' ------------------------------------------------------------------------------------------------ Sentintel; Valitettavasti kasteessa EI saada Pyhää Henkeä. Saamme Pyhän Hengen uskon kautta niin kuin sanakin opettaa; Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: 'Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu' - että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen, [Gal 3:13-14.] Jeesuksen sovitustyön kautta ja uskon kautta Jeesukseen on Jumalaan uskovalla luottavainen pääsy Jumalan tykö.

Sentinel juuri sinunkaltaisia paasaajia vierastan suuresti.
Kun ihminen saa kasteessa uskon niin mihin se Pyhä Henki jää jos ei kerran uskon kautta samalla tule ihmiseen.Jääkö Pyhä Henki vartoomaan porstuaan kunnes ihiminen sitten tekee 'oman uskonratkaisun' ja kutsuu Pyhän Hengen peremmälle. Älä naurata.
En viitsi jatkaa kanssasi keskustelua tämän enempää. Kiitos!

Punainenvaate; Eihän kukaan saa kasteessa Uskoa ... Raamattu opettaa, jotta usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Sillä se, joka Jumalan luokse tulee täytyy uskoa, että Jumala on. Jumalan luokse tullaan henkilökohtaisen uskon kautta niin Raamattu selvästi opettaa. Pyhä Henki toimii miten tahtoo, esim. [Apt 10:45-48]:n mukaan pakanat saivat Pyhän Hengen ennen kastetta. Jumalan Sanan kuuleminen ja sen vastaanottaminen uskossa aloittaa hengellisen elämän. Sanan vastaanottamisen jälkeen vasta mennään kasteelle. Usko tulee siis Jumalan sanan kuulemisesta, kun Jumalan Sana otetaan vastaan.

Erinomainen kuvaus ns. tavallisena kristittynä olemisesta Suomessa eli kaappikristillisyydestä. Kaappikristillisyys toisaalta saattaa olla ainoa oikea kristillisyyden muoto sillä sen vastakohtana on 'farisealaisuus'. Jeesus itse kehottaa meitä kaappikristillisyyteen Matteuksen evankeliumissa: 'Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa.' Voiko selvemmin asian sanoa - menkää kaappiin ja sulkekaa ovi.

Muutenkin harvapuheiset suomalaiset eivät puhu ääneen uskonopista, koska he tietävät puhumisen hyödyttömäksi . kirkon julistus ei siitä muutu. Samalla tavoin totalitaarisissa maissa ihmiset eivät puhu valtiollisista asioista vain varovaisuutensa takia, vaan tietäen, että puhuminen on hyödytöntä.

Ihmisiä toki kiinnostaa kirkon opin vertaaminen omiin käsityksiinsä. Mutta mitäpä siitä puhumaan, sillä luterilainen oppi on kiveen hakattu kuin Mooseksen laki aikanaan. Opinkohtien arviointi kuuluu teologiseen tiedekuntaan, ei julkisuuteen eikä maallikoille.

Uskovaiset voisivat tulla ulos kaapistaan, jos kirkossa sallittaisiin kohtuullinen mielipiteen julkaisuvapaus myös papeille. Seurauksena voisi olla vilkas keskustelu uskonnon kysymyksistä kaikissa medioissa ja ihmisten kesken. Haittaa sananvapaudesta tuskin olisi kirkolle. Positiivinen tulos vapaasta keskustelusta voisi olla yleisen kiinnostuksen herääminen uskontokysymyksiin, jopa uskonnollisuuden lisääntyminen.

Toisen kertaluvun kysymys on, johtaisiko sananvapaus joskus joidenkin luterilaisen uskon opinkohtien tarkistukseen. Huutoäänestyksellähän niistä ei päätetä, mutta yleisen mielipiteen tunteminen voisi vaikuttaa jotakin niihin, joiden hallussa päätösvalta on.

tuomo; ... ja kysehän oli nimenomaan Rukoilemisesta, hiljentymisestä Jumalan edessä, EI Kristittynä olemisesta ja Kristityn olemuksesta. Mikäli meidät olisi kutsuttu elämään ns. luostarielämää ja sulkeutumaan pois maailmasta, niin ei mitään Lähetyskäskyä olisi annettukaan.

'Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. [Joh. 17:13-16]

Minusta perinteinen kristillinen puhe on vaikea hyväksyä. Joltakin voidaan esimerkiksi kysyä, että kävikö hän ´todistamassa´ jossakin. Antti Eskolan uusinta trilogian osaa suosittelen. Meitä on paljon sellaisia, jotka eivät metelöi uskonnollisuudellaan, vaan pitävät sen sydämentietona. Hiljaiseen rukoukseen,aivan yksin, taipuvia kirkon jäseniä on varmasti paljon.
Vastenmielisiä ovat minusta karismaattiset liikkeet, joissa suurella metelillä ja paasaamisella saadaan yleisö suggeroitumaan tietyn opin hyväksymiseen, samalla kun vielä yleensä todistavat uskostaan puhumalla n.s. kielillä, joita ei kukaan muu ymmärrä. Kyllähän psykologian keinot tunnetaan. On helppoa, ilmeisesti, saada väki hurmostilaan. Tämmöisestä tilaisuudesta meikäläinen lähtee pois. Toivon, ettei NokiaMissionin sallittaisi toimivan kirkkomme piirissa, vaan vaadittaisiin sitä eroamaan emokirkosta.

Raamatullisen Jumalan sanan mukaan risti on voiton paikka, jossa vanha elämä kuolee ja uusi elämä syntyy. Muutos voi alkaa vain ihmisillä, jotka ovat vastaanottaneet uuden identiteetin Kristuksessa: ihminen repäistään huonoilta juuriltaan ja liitetään elävään Kristus puuhun, jossa hän tuottaa hyvää hedelmää.

Kaappikristillisyys ja Antti Eskolan kirjassa kuvattu yksinkertainen usko ovat valitettavasti esimerkkejä siitä, että kasteessa saatu usko Kristukseen ei kasva. Siemen ei voi kasvaa, jos kastelu kielletään. Sitä osoittaa myös Aalto-Setälän lause: 'Asetamme sellaiset moraalitavoitteet toisillemme ettemme niihin koskaan itse yllä.'

... ja tässä välissä onkin hyvä huomauttaa, ettei kasteessa saada uskoa, vaikka jossain lahkoissa niin väitetäänkin.