Klovnien AA-kerho

Taidan kuitenkin olla narsisti. Ehkä jopa sellainenkin narsisti, josta Jorma Myllärniemi uudessa kirjassaan Narsismi: vamma ja voimavara kertoo. Hyvä kirja.



Suostuin syksyllä monen vuoden tauon jälkeen viihdeohjelman vetäjäksi Neloselle. Ohjelmat on nyt nauhoitettu ja tulevat ulos 10.1 alkaen. Kanava on tuttu, olinhan perustajajäseniä kymmenen vuotta sitten. Formaattikin on koko perheen viihdeohjelma, ei nöyryytyksiä eikä kiusaamista.

Eilen kameroiden räpsiessä pohdin kuitenkin taas hetken omia motiivejani, kun lopulta siis annoin viekoittelulle vallan; pyysin lupaa työnantajaltani, otin lomaa toimitusjohtajan työstäni ja kiipesin viikoksi lavalle tv-juontajaksi. Viimeksi esiinnyin viihdeohjelmassa kymmenen vuotta sitten. Ohjelma oli nimeltään Hyvät, pahat ja rumat. Nyt sen nimi on Ota tai jätä!

Miksi minä tällaista teen?

Ehkä tietoon ja taitoon perustuvan työn vastapainoksi on kiva tehdä jotain ihan muuta? Ehkä olen kyllästynyut exel-sulkeisiin? Ei, ei kumpikaan näistä. Ensinnäkään päätöksessä mitään strategiaa takana ollut. Jotkut harrastavat golfia, jotkut sukellusta. Minulla on tälläinen exhibitionistinen ominaisuus ja toisaalta sen hoidon mahdollistava harrastusmahdollisuus. Hauska mahdollisuus, tartuin siihen.

Tunnenko itseni lavalla narsistiseksi pelleksi? Kyllä, sillä esiintyjänä olen valmis nolaamaan itseni julkisesti- mikä on muuten suomalaisen suurimpia pelkoja- ja asetan itseni häpeälle alttiiksi, vaikka en siitä pidä.



Pellen ja klovnin ero on kuitenkin siinä, että pellet eivät aina tiedä olevansa pellejä. Klovnit tietävät.



Hyvä puoli tässä itsetuntemuksen aallossa on se, että lupaan etten laula karaokea enkä kiusaa ihmisiä pikkujouluissa minkäänlaisilla muillakaan performansseilla. Narsismiani on taas hoidettu tv-studiossa yhden vuoden tarpeisiin.