11.04.2010 - Neljä väitettä luovasta yrityksestä

Sosiaalinen media on viiden vuoden kuluttua historiaa. 2015 mennessä tasavertaisesta vuorovaikutuksesta on tullut vallitseva menestyksen normi, eikä kaksisuuntaisuutta ja parviälyn voimaa tarvitse enää erikseen kenellekään korostaa.

Ei ainakaan luovissa ja kannattavissa yrityksissä.

Perustelen väitteeni ja paljastan sen haasteen.

Olemme täällä Allerilla kohta vuoden ajan harjoitelleet avoimen, dynaamiseen vuorovaikutukseen perustuvan yrityksen toimintaa ja kehittämistä. Myönnän, että välillä on pudottu kolinalla takaisin perusleiriin hyytävän epäuskon vallitessa. Varusteita uudelleen kootessa olemme päässeet reitille takaisin kovalla työllä, ei palopuheilla, joista ei pakkasessa ole mitään hyötyä.

Oikeiden avainhenkilöiden löytyminen ja tukeminen, ensimmäisten sosiaalisten tuotteiden valmistuminen sekä koulutuksen lisääminen auttoivat asiaa, mutta eivät olleet kynnyskysymyksiä vaan pikemminkin seurauksia.

Oleellista on se, että sosiaalinen normistomme alkaa vihdoin toimia.

Moderni ihminen elää samanaikaisesti kahdessa maailmassa; sosiaalisessa verkostossa sekä markkinataloudessa. Kummallakin todellisuudella on omat sääntönsä.

Sosiaalisen normiston ymmärrys perustuu viestintään ja avoimeen vuorovaikutukseen yhtä paljon kuin yhteisönsä kulttuuriin ja sen usein kirjoittamattomiin sääntöihin. Sosiaaliset normistot ovat sitä yksinkertaisempia rakentaa ja noudattaa, mitä pienemmästä yhteisöstä on kysymys.

Kolmen hengen yritys ei tarvitse tykypäiviä eikä henkilöstöinfoja, sillä informaatio on jo kaikkien saatavilla.

Väite 1. Mitä voimakkaampi sosiaalinen vapaus yrityksessä on, sitä suurempi on yksilöiden motivaatio ja sosiaalinen kotrolli.

Kun vapaaehtoistyötä ja palkkatyötä on verrattu toisiinsa on huomattu, että vapaaehtoisesti tehty työ on huomattavasti mielekkäämpää kuin palkkatyö.

Normistojen sotkeminen aiheuttaa vaikeuksia. Ajan naapurini nurmikon mielelläni, mutta kun hän tarjoaa siitä palkkiota ärsyynnyn.
Jos ilmaiseksi saamani kendovalmennus aiottaisiin muuttaa markkinatalouden sääntöjen mukaisesti maksulliseksi, voisi valmentajamme hyvin todeta, että koulutan teitä ilmaiseksi, koska kellään teistä ei olisi minuun varaa.

Väite 2. Paradoksaalisesti yhteisön avoimuuden ja vapauden hinta näyttäisi olevan toimiva byrokratia;
kaikkien tiedossa olevat yhdessä laaditut säännöt ja normit. Suuressa yhtiössä toimiva normisto tarvitsee koko yhteisön mukaan niitä rakentamaan ja myös valvomaan niiden noudattamista. Esimiehen rooli korostuu puheenjohtajana ja nopean toiminnan joukkona. Hierarkinen järjestelmä ei itsestään toimintaa tue sillä tilanteet ovat liian monimutkaisia ja ainutlaatuisia, jotta kirjallinen manuaali voisi olla hetkeäkään ajantasalla.

Sosiaalisten normien ja markkinatalouden sääntöjen keskenään sovittaminen on kellontarkkaa puuhaa niin työpaikalla kuin kotonakin.

Kerron esimerkin.

Poika ja tyttö ovat tapailleet muutamia viikkoja. Poika on vienyt tytön syömään jo useita kertoja ja maksanut aina laskun.
Seurustelu on sujunut hyvin, mutta poika ajattelee mielessään, että jos tämä ei kohta johda johonkin enempään, tulee seurustelu hänelle liian kalliiksi. Ottamalla panos-tuotos ajattelunsa illallispöydässä puheeksi tyttöystävänsä kanssa päättyy suhde riitaan.
Sössimällä sosiaaliset normistonsa poika rinnasti tytön tahtomattaan prostituoiduksi.

Väite 3: Yrityksessä markkinatalouden säännöt ovat aina toiminnan primääriviitekehyksenä, mutta luovan toiminnan sydän on toimiva sosiaalinen normisto ja halu toimia yhdessä.
Ilmaiset hedelmät tai aamupuuro ei ketään vielä sitouta, mutta ei niistä haittaa ole.
Arvostus ja oikeudenmukaisuus toimivat paremmin.

Allerilla nimesimme yhteisömme Social Districtiksi ohjataksemme omaa käytöstämme avoimempaan suuntaan. Ensin loimme yhteisöllemme arvot ja rakensimme sen päälle normiston monissa koulutustilaisuuksissamme.

Nyt olemme jonkinlainen sosiaalisen median HUB, eikä meillä ole vaikeuksia saada kumppaneita ja avata ovia uusiin asiakkuuksiin. Löysimme myös suuren osan piilossa olleista ongelmistamme ja epäkohdistamme.

Nopein muutos on ilmapiirissä.

Väite 4: Sosiaalisen normiston itselleen luoneessa yrityksessä voidaan paremmin.
Kun MPS tutki hiljattain työhyvinvointiamme kävi ilmi, että 77% allerilaisista on sitä mieltä, että ilmapiirimme on nyt parempi kuin puoli vuotta sitten ja 20% :n mielestä ilmapiiri on pysynyt samana.

Työhyvinvointi ja toimiva sosiaalinen normisto ovat saman asian kaksi puolta.