22.11.2009 - Sosiaalinen media on vuorovaikutustaitojen opettelua niille jotka ovat Maslowin huipulla

Yllättävät ihmiset ja yritykset ovat mielenkiintoisia. Paitsi jos yllätyksellisyys on pakkotahtista kuten julkkiksella, joka uusiutuu ja avautuu aina kun bisnes menee huonosti tai uusi levy tarvitsee julkisuutta.
Tasalaatuisuus on helposti keskinkertaisuutta.

Olen miettinyt viime aikoina tuleeko kaikella inhimillisellä tohinalla olla tarkat tavoitteet ja jos ei, niin milloin tavoitteista ja niiden jatkuvasta arvioinnista tulisi vapauttaa kokonaan? Eläkkeellä? Parisuhteessa? Sosiaalisessa mediassa? Murroskohdissa? Taiteessa?

Virastaan luopuva Helsingin piispa kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa tänään odottavansa innolla paluutaan Helsingin yliopiston hallintoon ja tutkivansa nyt 576 sivuista (!) arviota yliopiston opetuksista vuosilta 2007-2008. Huovinen kysyy olisiko arvioinnissa tiivistämisen varaa.

Minä vastaan että on.

Suunta on tärkeä. Osa meistä vaatii enemmän mittareita ja tarkistuspisteitä päästääkseen eteenpäin kuin joku toinen, mutta siilojamme varten hakatut arviointikoneistomme on rakennuttu toimintaamme tukemaan, eikä sitä muuttamaan.

Siksi suuri osa tavoitteellisuudestamme on kvasitavoitteellisuutta.

Määrän ja puuhailun mittaamista, jolla ei ole kenellekään mitään merkitystä.
Kumppanimme eivät elä samoissa siiloissa kuin me, vaan valitsevat joka tapauksessa vain oman tarpeensa mukaisesti, eivätkä edes näe yrityksen ja brändien itselleen piirtämiä rajoja.

Twitter, jossa tästäkin blogistani sinulle vinkkasin, kasvaa 1700% kuukaudessa. Onko sosiaalisen median suosion syy sittenkin se, ettei sillä ole mitään tavoitetta?

Sosiaalinen media on informaatiokaaosta ja metatason vuorovaikutustaitojen opiskelua niille, jotka ovat jo Maslowin tarvehierarkian huipulla.

Lämpöä, ruokaa ja sähköä nimittäin on jo.

Arvostuksen ja rakkauden suhteen ihminen on kyltymätön.

Ajatustyöläiset leikkivät tiedolla; omalla ja lainatulla, vain koska se on hauskaa. Kaupallista siitä tuli ja tulee vasta seuraavassa aallossa. Kun leikki ja vuorovaikutus yhdistetään palveluun ja leikkijän sekä leikin maksajan tarpeeseen. Kuten Google, Apple, The Economist, Kauppalehti, Seiska tai Nike ovat tehneet.

Mutta aidossa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ei saisi olla tavoitteellisuutta ollenkaan. Ristiriita syntyy siitä, että kuuntelen sinua koska olen sinusta kiinnostunut, en siksi että haluan sinusta hyötyä.

En ehkä ikuisesti, mutta juuri nyt.