15.11.2009 - Ylen sosiaalisuus on esimerkillistä

Ylestä bloggaaminen on riskipeliä. Etenkin Ylen rahoituksesta puhuminen pudottaa tämänkin blogin lukijat helposti jompaan kumpaan poteroon; joko Ylen Ystäviin tai Ylen Syöjiin.
Yritä tasapainoilla demilitarisoidulla vyöhykkeellä.

Ja niille, jotka jo ovat kuopassa, sanoisin ettei kannata enää kaivaa.

Minusta Ylen sosiaalisen median strategia yrityksen toimintakulttuurina on erinomainen ja esimerkillinen. Se myös kannustaa dialogisuuteen, mikä on kaikille toimijoille välttämätöntä, joskin tällä hetkellä maksoittunutta. Keskustelu Ylen ja Hesarin välillä on argumenttikeskeistä, eli mölinää, eikä ratkaisu- ja innovaatiokeskeistä, eli dialogia.

Keskustelu kärjistyy alkaen rahasta ja päättyen rahaan. Kuluttajien maksamilla sisältöpalveluilla eläviä mediayrityksiä ärsyttää se, että varsinaisia liiketoimintatavoitteita Ylen sosiaalisella medialla ei ole lainkaan. Ylen toiminta rahoitetaan ikään kuin julkisista varoista kansalaisen käyttötavoista tai mahdollisesta ylenkäytöstä riippumatta.

Mitä jos molemmat ovat oikeassa? Suuri osa modernin yhteiskunnan tiedosta tulee olla kansalaisilleen ilmaista ja kaikkien saatavilla virka-ja lähetysajoista riippumatta. Alkaen viranomaistiedosta uusimpiin uutisiin. Valta omasta ajankäytöstään kuuluu kansalle.

Samalla sellainen palvelu, jonka käyttöhetken, tarpeen ja kiinnostavuuden kansalainen saa päättää itse, voi yhtä hyvin olla maksullista. Jos saamme pidettyä parhaat journalistit ja kuvaajat leivässä. Jotta sellaista sisältöä, josta ollaan valmiita maksamaan olisi yhä olemassa suhdanteista ja poliittisista tahtotiloista huolimatta.

Uskon, että myös sellaisilla palveluilla, joista kuluttajat ovat valmiita jotain maksamaan mahdollistajilleen on tulevaisuutta. Esimerkiksi aikakauslehdet eivät ole kärsineet internetin ilmaisista sisällöistä lainkaan. Levikit ovat pysyneet korkella. Samoin yrityksillä- joita ennen kutsuimme vain leikkimielisesti mainostajiksi- on myös kiinnostusta osallistua sellaisiin elämyksellisiin kohtaamisiin, joilla on heille maksettua mainosta suurempi arvo.

Ansaittu huomio voidaan rakentaa maksetulla huomiolla, koska mediameteli on liian suuri luottaakseen vain sattumaan ja postaukseen.
Viestintä on aiempaa vaativampaa puuhaa.

Minusta mediayhteisön rakentamilla kohtaamisilla syntyy kolmenlaista arvonlisäystä.

1. Se, kuka keskustelun avaa, saa brändihyödyn. Suurella yhteisöllä on paremmat resurssit löytää, tarkistaa ja ymmärtää. Puolueettomat analyytikot ja visionäärit nousevat mielipidejohtajiksi.

2. Yhteisö, jonka jäsenet kokevat tulevansa yhteisössään arvostetuiksi, ovat yhteisönsä parhaita sanansaattajia ja suosittelijoita. Yritys osoittaa arvostustaan muun muassa tarjoten mahdollisuuden kehittymiseen ja asialliseen palkkatasoon.

3. Sosiaalinen pääoma kasvaa vuorovaikutuksessa. Hyvästä dialogista kumpuava uusi sisältö elää pitkälle tulevaisuuteen ja sen kuljettama energia moninkertaistuu.

Sitähän tässä ollaan puuhaamassa. Toimimassa vapaan sanan ja avoimen yhteiskunnan hyväksi. Siinä kontekstissa ei kannata luetella mitä muut toimijat eivät saisi enää tehdä vaan miettiä mitä saamme tehdä yhdessä.

Ehkä tavoite julkisella ja julkealla sanalla onkin yhteinen, mutta samalla liian henkilökohtainen.