05.06.2008 - Rippikoulussa on kirkollisen viestinnän ydin

Kävin puhumassa viestintäjohtajille ja tiedottajille Procomin tilaisuuden päätteeksi. Otsikoksi oli annettu:" Iisakin kirkko- ota tai jätä! Miksi nuoret jättävät kirkon? Millainen kohderyhmä on nuoret aikuiset Suomessa?"


Aloin jo suunnitella puhuvani postmodernin ihmisen tarpeesta sitoutua vain itseensä ja tähän hetkeen. Eikä nuoret ole yhtenäinen joukko milloinkaan, vaan jakaantuvat muun muassa fruideiksi, taviksiksi, emoiksi, pississiksi, ernoiksi ja gangstoiksi.

Pohdin ja valotin suurten organisaatioiden ja instituutioiden loogista luottamuspulaa, kun jokaisella on lupa kyseenalaistaa kaikki isiensä instituutiot ja paloitella kaikki rakennuksista ja viroista riippumatta.

Tätä pohtiessani kävin ripari-ikäisten Fleim.fi -sivuilla ja huomasin olevani väärässä. On yksi hetki, jolloin 15-vuotiaat ovat yhtä. Yksilöllisesti. Katso vaikka nuorten oma nettihartaus, johon voi osallistua kun itselle sopii tai lataa materiaalia iPodiisi. Paljon energiaa, uusia tapoja ja sanoja.

Ei nuoret ole jättämässä kirkkoa. Ripari imee vaikutuspiiriinsä lähes koko ikäluokan. Siellä opitut traditiot eivät välttämättä kaikki liity kirkkoon ja hengellisyyteen mitenkään, mutta moni ajatuksensiemen kantaa hyvin vielä keski-ikään saakka. On seurakunnasta itsestään kiinni kohtaavatko he vielä uudelleen.

Kolmannen elämän, vanhuuden hetkellä useimmat löytävät kirkon uudelleen, koska oivaltavat sittenkin kuolevansa. Riparinuoret kuuluvat kirkkoon, koska haluavat elää.