06.05.2008 - Terveisiä palopaikalta

Eilen kävin työasioissa Seinäjoella. Vireä ja vahva, itsetuntoinen kaupunki. Kannattaa seurata Ilkkaa, Duudsoneita ja Lauri Tähkää. Joka maakunta tarvitsisi omansa.

Kotiin en meinannut päästä millään kun juna pysähtyi Ryttylään. Rata oli Riihimäen palon takia poikki, minkä kännykästä sain sattumalta selville ennen kuulutusta.

Mietin siinä ystävällistä ja myötätuntoista konduktööriä kuunnellessa, että hyvin puhuttu. Paniikin aiheita oli ilmassa kun sovituista tapaamisista ja menoista meinasimme kaikki myöhästyä.

Mietin siinä kotimatkalla, että ilman tunteita maailma olisi psykologisesti eloton, kuollut. Tylsää mutta ankeaa.

Käytännön elämässä törmäämme päivittäin suureen määrään sellaisia tunteita joita emme niin tarvitsisi, kuten vihaan, katkeruuteen ja kateuteen. Positiivisia tunteita, kuten myötätuntoa , kannattaa rohkeasti vahvistaa, aina kun on tilaisuus. Vaikka oli muutama sata harmistunutta matkustajaa yhtä konduktööriä vastaan.

Työpaikoille tarvittaisiin enemmän iloa ja arvostusta. Ne kaksi tunnetta löytyvät kaikista menestyvistä tiimeistä niin kodeissa kuin konttoreissakin. Tai junasta.

Jaoimme tänään kirjan ja ruusun päivän kunniaksi ruusut jokaiselle yhtiömme naiselle. Nyt kun rankan kevään jälkeen näyttää taas valoisammalta oli hauska jakaa ja vastaanottaa hymyjä siellä täällä.

Terveisiä ystävälliselle Pieksämäeltä 1445 lähteneelle Seinäjoki-Helsinki Intercity-junan konduktöörille. Hyvin hoidettu.