23.04.2007 - Kirkossa ja Paavo Väyrysessä on jotain samaa

Suomalaiset haluavat kuulua kirkkoon, koska kirkko on heille tärkeä. Kirkolliset toimitukset; kaste, hautaan siunaaminen ja kirkkohäät ovat yhdeksälle kymmenestä tärkeitä. Merkityksellistä on myös kristillisten arvojen siirtyminen sukupolvelta toiselle, syrjäytyneiden, vanhusten ja vammaisten auttaminen.

Tätä kaikkea kirkko tekee, mutta kirkosta eroavat eivät sitä välttämättä tiedä.

Kirkon tutkimuskeskuksen tuore tutkimus kertoo, että kirkolla on selvästi julkisuuskuvaansa vahvempi asema suomalaisten mielissä.

Kirkko on mainettaan parempi kuten Paavo Väyrynen tai Sonera. Maine ja teot eivät lyö yhteen.Väyrynen sai suhteellisesti arvioituna yhtä paljon ääniä pohjoisesta kuin Niinistö etelässä.

Valtakunnallisesti kirkko on otsikoissa pääsääntöisesti negatiivisessa valossa.Vika ei ole kirkosta raportoivassa mediassa, vaan kirkossa itsessään. Seurakuntien positiiviset uutiset vaatisivat valtakunnallista vahvistusta ja markkinointia.

Seurakuntalehtiä lukuun ottamatta viestinnällä on olematon painoarvo kirkon sisäisessä keskustelussa ja esimerkiksi budjetoinnissa.

Elämme aikakautta, jossa maailma on median vetämä. Tuhannet uutisvälineet kilpailevat ihmisten ajasta ja sadattuhannet yritykset ja yhteisöt kilpailevat media-ajasta. Yksistään suomalaiset viettävät aikaa mediassa yli yhdeksän tuntia vuorokaudessa. Taitavat markkinoijat ja viestintäjohtajat paketoivat viestinsä eri kanaviin asiakasryhmittäin. Jos jotain sanottavaa on, se tuotteistetaan ja välitetään nopeasti ja kiinnostavasti asiakkaille. Tarvittaessa toistoa lisätään ja lähestymiskanavaa vaihdetaan. Ammattitaitoisimmat pärjäävät tässä viestintäkilvassa saaden massoittain uusia asiakkaita ja/tai äänestäjiä, passiiviset toimijat jäävät ihmettelemään miksi meistä taas kirjoitettiin rumasti.

Teoriassa asiat ovat kunnossa. Kirkon viestintästrategiassa paalutetaan, että kirkollisen viestinnän tulee tukea yhteisöllisyyttä. Kaikkien työntekijöiden tulisi olla tässä vuoropuhelussa mukana. Avoimuus ja vuorovaikutus mainitaan useaan otteeseen. Muistiossa "Vuoropuhelun kirkko 2010" sanotaan jopa, että kirkossa panostetaan viestintään.

Näin ei kuitenkaan käytännössä toimita. Jos jokainen kirkon työntekijä on viestijä, miksei heitä kouluteta? Jos avoimuus on tärkeää, miksi ei viestitä nopeammin ja tasapuolisemmin, jo ennen kuin kysytään? Jos viestintään panostettaisiin, eikö tyhjiin rakennuksiin investoitaisi vähemmän kuin viestintään?

Media on aikamme suurin vallankäyttäjä. Kirkon viestiä ei tarvitse tyhjästä nyhjästä, se on jo olemassa.Viestintä ei kuitenkaan ole teologiaa vaan strateginen johtamisen ja vaikuttamisen väline. Kumpaankaan sitä ei nyt käytetä.