01.02.2007 - Kaappikristityt

Tullessani Kotimaa-yhtiöihin kaksi vuotta sitten sain vastailla monessa mediassa kysymykseen omasta uskostani. Arvovaltaiset kollegaani arvelivat minun hurahtaneen pahasti uskoon kun suostuin johtamaan seurakuntien omistamaa viestintätaloa, joka on erikoistunut kirkolliseen viestintään ja henkiseen hyvinvointiin.Toimimaan menestyvän liikeyrityksen vetäjänä ja 125 ihmisen esimiehenä.

Vastasin, etten ole tullut tai mennyt mihinkään missä en olisi jo ollut. Johdan tätä taloa tehtävään valittuna ja testattuna viestintä-ammattilaisena enkä pelkkää hyvyyttäni tai laupeuttani. Lupasin jättää teologian papeille ja keskittyä johtamiseen. En halua viisastella teologialla enkä uskonasioillani vieläkään vaan annan foorumiemme; lehtiemme ja kirjojemme tätä keskustelua käydä. Jotta ihmiset voisivat kehittää itseään muutenkin kuin fyysisesti ja psyykkisesti. On olemassa vahva hengellinen kaipuu ja tarve.

Pysyin siis kaapissa, kuten 4,3 miljoonaa muuta suomalaista, jotka kuuluvat jompaan kumpaan kansankirkkoon, mutta pitävät sen omana tietonaan ja kaapin oven visusti kiinni.

Miksi näin tapahtuu?

Samaan aikaan kun ihmiset pohtivat henkisyyttä ja hengellisyyttä enemmän kuin koskaan, salaamme sen toisiltamme tiukemmin kuin ikinä. Kuulumme kirkkoon, mutta emme koskaan avaa suutamme kun "kirkkoa" arvostellaan. Rukoilemme useammin kuin monet muut eurooppalaiset, mutta hyvä jos sen lapsillemme kerromme. Pidämme lähimmäisenrakkautta arvossa, mutta teemme hyväntekeväisyystyötä tai lahjoitamme rahaa heikommille salaa. Meitä kaappikristittyjä on 4,3 miljoonaa.

Täältä kaapista on vaarallista tulla ulos, sillä jos ilmoittaa kirkkoon kuuluvansa alkaa muiden kaappien ovista singahdella kiviä ja ohjeita minkälainen tuon paljastuneen kaappikristityn tulee milloinkin olla. Ulkokristityt ja muutama fundamentalisti tekevät julkisesta kristillisyydestä monimutkaisen ja luotaantyöntävän.

Paljastuneista kristityistä tehdään pylväspyhimyksiä. Asetamme sellaiset moraalitavoitteet toisillemme ettemme niihin koskaan itse yllä.

Se on sääli sillä henkisyys on tarpeistamme tärkein. Kaikki muu on vain tukitoimintoja spiritualiteetille. Maksan kirkollisveroni ilolla.