Millä on Sinulle merkitystä?

Merkitystalouden ongelma ja yhtä aikaa sen erinomaisuus on siinä, että kukaan ei tule sanomaan, mikä tai mitkä asiat ovat sinulle merkityksellisiä.

Sinun pitää keksiä ne itse.

Merkitystalous on avoin kysymys, johon etsin tässä kirjassa vastausta omien kokemuksieni kautta sekä median ja julkisuuden merkityksiä analysoimalla. ”Teollisuusyhteiskunnassa tavaroita valmistettiin, palvelutaloudessa palveluja jaettiin, elämystaloudessa tarjotaan näyttämöjä” (Pine ja Gilmore, 1999). Merkitystaloudessa näyttämöille annetaan sisältö. Näyttämöjen toiminnalle etsitään ja tunnistetaan merkitys. Sen jälkeen toimitaan tavalla, jota pidetään oikeana ja merkityksellisenä. Maailmaa vie eteenpäin kolme asiaa: ihminen, raha ja tekniikka. Tämän hetken voimakkain toiminnan motiivi on raha, merkitystaloudessa se on ihminen.

Talouden tarjoukset olivat teollisuusyhteiskunnassa konkreettisia, merkitystaloudessa tuotteet ja palvelut ovat aineettomia ja kulttuurillisia. Oman elämän merkityksellisyys ja oman toiminnan vaikutukset muuhun yhteisöön korostuvat. Yhteiskuntafilosofisesti kyseessä on vapaaehtoisen yhteisöllisyysprosessin tukeminen.

Media on aikamme suurin vallankäyttäjä. Käsittelen sitä tässä kirjassa paljon, koska juuri media on maailman ja sinun välissä luomassa asioille merkityksiä ja kirittämässä yhä kovempaan vauhtiin. 2000-luvulla erityisesti julkisuuden uskotaan tuovan merkitystä elämään, ja koska kaikki vaikuttaa olevan julkista, haemme yksityisyyttä perheestä tai muista yhteisöistä.

Myönnän, että yksi motiivini merkitystalouden kehittämiseen ja kirjoittamiseen on herättää huomiota merkityksille, kun koko tähänastisen elämäni olen kehittänyt merkityksiä huomiolle.

Merkitystalous on sana, jollaisia kutsutaan oksymoroneiksi. Oksymoron tarkoittaa ristiriitaisten määreiden yhdistämistä käsitteeksi.

Merkitystalous on siis rumankaunis sana.

Merkitystalouden toimijat ovat kaikkialla yhteiskunnassa heitä, jotka uskaltavat kysyä Miksi?

Ensi kerralla kun sinulle huudetaan Jump! älä vastaakaan How high? vaan Why?

KESKUSTELUA KIRJASTA

Ihmisyyden ytimessä

Englannin kielen sana significance tarkoittaa esimerkiksi jotain, mikä on täynnä merkitystä tai joka on erityisen tärkeää. Jo Mikael Agricola käytti sanaa ”merkki” ja viittasi sillä huomattavaan ja erinomaiseen.

Aalto-Setälä on näin elämän isojen kysymysten keskellä kirjoittaessaan merkityksestä.

Itävaltalainen psykiatri Viktor Frankl oli nuorena vuosia keskitysleirissä. Silloin hän pohti, miksi jotkut selvisivät sen helvetinmoisista paineista, jotkut sairastuivat ja jotkut tekivät itsemurhan. Hänen johtopäätöksensä, jota hän monissa kirjoissa myöhemmin käsittelee, on tämä: ne, jotka olivat löytäneet elämän mielekkyyden, elämän tarkoituksen, selvisivät. Tämä saattoi liittyä filosofiseen tai uskonnolliseen elämännäkemykseen, toiseen ihmiseen tai johonkin tärkeään projektiin maailmassa.

Näin merkitys ja sen etsiminen on aina paluuta ihmisyyteen. Se on koko meidän eksistenssimme ytimessä.

Merkitystalouden sisältämä median analyysi ja kritiikki on terveellistä, varsinkin kun siihen liittyy myös kriittisyyttä Aalto-Setälän omaan työhistoriaan. Sen rinnalle, sitä tasapainottamaan, hän tarjoaa salarakkaiden tilalle kotirakasta. Yhtä hyvin tärkeä elementti elämän merkityksen luomisessa ja kokemisessa on tasapainon saavuttaminen työn ja läheisten ihmisten välillä.

Aalto-Setälän kirja on virkistävä siksikin, että se on idealistin puhetta lempeällä ja ihmisystävällisellä otteella.

Helsingin metropoliitta Ambrosius

Kansallista merkitystä

”On lottovoitto syntyä suomalaiseksi.” Eikö olekin kaunis tapa kuvata suomalaista yhteisöllisyyttä? Ja vaatimattomammat voivat tinkiä, että tulos on jättipotin sijaan kuusi oikein ja lisänumero.

Vertaukseesa on kuitenkin myös piilomerkitystaloutta. Katsotaanpa tarkemmin.

Väitteen mukaan suomalaiseksi synnytään. Kyseessä on siis ominaisuus, jota ei voi hankkia vaan joka saadaan kohtalon järjestämässä arvonnassa. Miltä kuulostaisi: ”On lottovoitto syntyä Nokian insinööriksi.” Tai: ”On lottovoitto syntyä öljyjohtajaksi.” Tai: ”On lottovoitto syntyä luonnossa liikkujaksi.”

Sanonnan mukaan suomalaisten yhteisöön ei siis voisi liittyä muuttamalla Suomeen, adoption kautta tai elämällä jossain muualla maailmassa suomalaisen tavoin. Tällaisia oletuksia näkyy kielessä muutenkin. Ulkomaalainen-nimitystä käytetään sekä Helsingin lokkeja valokuvaavista turisteista että pysyvästi Kuopiossa asuvasta putkimiehestä, joka on syntynyt jossain toisessa maassa. Muissa kielissä ei yhdellä sanalla voi kattaa näin laajaa ihmisryhmää. Los Angelesin vietnamia puhuva taksikuski on meillekin amerikkalainen.

Suomalaisessa yhteisöllisyydessä, kansallistunteessa, pilkahtaa siellä täällä ajatus siitä, että suomalaisuus perustuu geeneihin eikä yhteisiin arvoihin tai samaan yhteiskuntaan kuulumiseen.

Ei sanaa suomalainen pidä kuitenkaan kieltää, vaikka nationalismi on toki yksi tärkeimpiä perusteluita lähihistorian veritöille totalitaaristen aatteiden ja uskonnon ohella. Siitä huolimatta kansallistunteessa on myös myönteisiä puolia, joita soisi näkevänsä myös 2000-luvulla.

On jaloa ajatella, että on yhteinen asia huolehtia myös sellaisten ihmisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, joita ei koskaan tapaa. Juuri siitähän on ollut kyse, kun itä- ja länsisuomalaiset ovat ryhtyneet rakentamaan yhteistä kansakuntaa ja puolustamaan sitä. Tätä periaatetta pitää kuitenkin laajentaa ja kehittää. Yhteisvastuun ei tarvitse enää rajoittua valtion rajoihin. Lähimmäisen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista vastataan jatkossa muillakin keinoilla kuin ase kädessä. Tai oikeastaan nimenomaan muilla keinoilla.

Samalla on kasvettava eroon ajatuksesta, jossa maailmaa rajataan meihin ja muihin. Vaikka onkin Suomen kansalainen, voi samalla olla myös maailmankansalainen. Jos näkee maailman vain vastakkainasetteluna ja kansojen nollasummapelinä, voi sortua synkkään kansallismielisyyteen.

Merkitystalous on osa kansantaloutta. Entistä enemmän se on kuitenkin osa maailmantaloutta. Jos loikka tuntuu liian suurelta, voi ajattelua harjoitella vaikkapa euroalueella.

Matti Kalliokoski

Merkitys pitää meidät hengissä – Viimeisen merkityksen horisontti

Merkitystalouden pujahtaminen julkiseen keskusteluun on ilahduttava ilmiö ja tärkeä puheenaihe. Peruskysymys kaiken takana kuuluu: millä oikeasti on merkitystä.

Pauli Aalto-Setälä kirjaa merkitystalouden viisi tärkeää tekijää. Ne ovat:

Ihmissuhteet ja perhe
Ympäristö
Suomalaisuus
Henkisyys
Aikajänne: sukupolvi tai enemmän

Lista on hyvä, sopii ainakin minulle. Mutta lista herättää myös kysymyksen, miksi ne ovat tärkeitä. Kysymys johtaa filosofiaan ja teologiaan. Miksi esimerkiksi ihmissuhteet ja perhe ovat tärkeitä? Samaa voi kysyä muistakin luettelon asioista: Miksi on tärkeää, että minulla on toimivia ihmissuhteita? Miksi on tärkeää, että ympäristöä suojellaan?

Merkitystalouden kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat: mikä on oikeasti tärkeää ja miksi joku tai jokin ylipäänsä on tärkeää.

Lähes kymmenen vuotta sitten haastattelin professori Tuomo Mannermaata, joka oli vieraanani Sielun peili -televisio-ohjelmassani. Itselleni tärkein osuus liittyi jo etukäteiskeskusteluun, jolla preppasimme toisiamme itse tv-osuuteen. Siinä keskustelussa puhuimme asioiden ja elämän merkityksestä. Tuomo Mannermaa puhui viimeisen merkityksen horisontista.

Totuutta maailmasta ja sen lainalaisuuksista on tutkittu ja valotettu monella tavalla viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana. Valistuksen aika nykyaikaisten tieteiden kantorakettina on räjäyttänyt maailmankuvamme. Asiat tunnetaan. Aineet tunnetaan. Hallitsemme tietoa, josta muutama sata vuotta sitten ei voitu edes kuvitella. Mutta kaiken takana piilee kysymys tiedon merkityksestä. Tässä tulemme Mannermaan lanseeraaman viimeisen merkityksen horisonttiin. Osa tätä viimeistä horisonttia liittyy sellaiseen käsitteeseen kuin merkitys. Elääkseen ja voidakseen hyvin ihminen edellyttää merkitystä asioille. Voidaan sanoa, että ihmisen elämässä on merkityssuhteiden verkosto.

Kuulostaa ehkä monimutkaiselta. Otetaan hitaammin. Asioiden ja ilmiöiden merkitys syntyy tarkoituksesta. Merkitys syntyy tarkoituksesta. Mannermaalla oli hyvä esimerkki: vasara. Se saa merkityksensä tarkoituksesta. Vasara on sitä varten, että sillä voidaan hakata nauloja lautoihin. Laudat saavat merkityksensä siitä, että niistä voidaan rakentaa seiniä. Seinät saavat merkityksensä siitä, että niistä voidaan tehdä talo.

Mutta: Miksi on vasara? Miksi ovat laudat? Vastaukset johtavat koko ajan kohti viimeisen merkityksen horisonttia. Miksi kaikki on? Miksi kaikki ei ole ei-mitään? Tätä kysymystä ei valistuksen ajan ihminen ole pystynyt aina löytämään. Se kysymys on silti olemassa, vaikka me emme sitä tiedosta.

Miksi kannattaa rakentaa taloja? Viimeinen horisontti johtaa peruskysymykseen elämästä. Kannattaa rakentaa taloja, jotta ihminen voi asua niissä, jotta ihminen pysyy hengissä.

Miksi pysyä hengissä? Se on juuri osa tätä viimeistä horisonttia. Vaikka me emme osaa kysyä aina tätä kysymystä, se kysymys on koko ajan läsnä. Tunnistamattomanakin tämä kysymys määrää ihmisen elämää sen pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Viimeisellä merkityksellä on tavaton voima. Se on ikään kuin etumerkki ihmisen koko elämässä – negatiivinen tai positiivinen. Natsisaksan keskitysleirillä henkensä säästänyt psykoterapeutti Viktor Frankl tunnetaan logoterapian perustajana. Hän havaitsi, että leireillä kuolivat ne juutalaiset, jotka kokivat elämänsä tulleen merkityksettömäksi. Joskus merkitys oli ollut vain se, että he halusivat pysyä hengissä sodan ajan – ja se kantoi heitä. Mutta kun vapautus tuli, merkitys katosi. He kuolivat.

Merkitys on jotain, joka pitää meidät hengissä. Kysymys on viime kädessä elämän mielekkyydestä. Miksi siis pysyä hengissä? Siksi, että minulla on merkitystä. Ja siksi, että elämällä on merkitystä.

Väite herättää oikeutetun jatkokysymyksen. Miksi minulla olisi mitään merkitystä maailman miljardien lajitovereideni massassa? Miksi minun elämälläni olisi siinä valtameressä yksilönä mitään erityismerkitystä?

Kysymys saa vastauksensa rakkaudesta. Elämän tarkoitus on rakastaa. Tärkeintä elämässä on rakastaa. Olen rakastaja ja rakkauden kohde. Ei kukaan voi rakastaa kuin minä. Eikä kukaan muu voi olla samalla tavalla rakkauden kohde.

Mielestäni merkitystalouden kivijalka on tässä, rakkaudessa.

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Itse odotan, että merkitystalouden myötä hyvän tekeminen ja vapaaehtoinen rakkauden työ voittavat alaa. Ja toivon, että hyvän tekemisessä se meille niin merkityksellinen suomalaisuus ei olisi raja vaan voimavara.

Rakkaus on merkityksellisen elämän tärkein rakennusosa. Ja hyvyyden teot ovat sen seurannainen. Uskon, että näköpiirissä on uusi kansanliike, jota voimme kutsua hyvyyden liikkeeksi; joka etsii luovia tapoja tehdä hyvää meidän aikanamme. Ei vain siksi, että on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat apua, vaan siksi, että minä itse tarvitsen rakkauden tekoja, koska ilman rakkautta elämällä ei ole merkitystä.

Viimeisen merkityksen horisontissa on rakkaus ja hyvyys. Vasaraa tarvitaan ja lautoja, jotta voimme rakentaa asumuksemme, jotta voisimme elää, koska elämä on hyvä ja arvo itsessään.

Olli Valtonen
toiminnanjohtaja
HelsinkiMissio